Tuijan talli

Moi vaan kaikille. Olen seuramme tämänhetkinen puheenjohtaja. Ratsastusta olen harrastanut koko ikäni ja ensimmäisen hevoseni sain 8 vuotiaana, se oli LV-tamma Mysterina, joka oli elämäni suurin rakkaus, yhteistä, hikistä ja kyynelistä, mutta onnellista taivalta teimme kymmenkunta vuotta. Riina sai ähkyn ja mitään ei ollut tehtävissä vaan hän nukkui pois kotipihassamme. Riinan ansiosta ihastuin rotuun ja hommasinkin sitten uuden, tällä kertaa ruunan, Kessun(Matinique). Kessun sain toimimaan ratsuna ihan hyvin, se meni jopa tunneilla. Minulla on ollut muunkin rotuisia hevosia matkan varrella mutta kyllä noi lämppärit ovat vaan olleet ne parhaimmat=)

Tällä hetkellä tallistani löytyy LV-tammat: Rose Tof "Roosa", Houstar "Hustu" ja Ami. Lisäksi vielä LV-ori Star Mint "Stara" ja shettis ori Valbur "Riku".

Riku on ollut minulla pisimpään, jo 14 vuotta, Riku on pieni mutta sitäkin pippurisempi, ei todellakaan mikään lasten mussukka vaan kovaa kättä vaativa pikkumies jolla on kova oma tahto ja sitä vastaan tappelen päivittäin=)

Ami tuli talliini ihan vahingossa, appiukkoni työkaveri soitti ja kysyi ottaisinko tamman kun tyttären mielenkiinto oli kääntynyt enemmän poikiin kuin hevoseen. Hetken mietittyäni lupasin mennä katsomaan ja arvaahan sen miten siinä kävi. Kun näin Amin ekaa kertaa se muistutti niin paljon Riinaa, että pakkohan mun oli se saada, joten parin päivän päästä hain sen kotio. Amista en tiedä juuri mitään, ikää on luultavasti jo 19v mutta edes sen oikeaa nimeä en tiedä, paperit ovat kuulema kadonneet tai jotain. Ami on aivan loistava polle, sen kanssa pystyy ratsastamaan kuka vaan, ei mene hermot vaikka lapset hääräilee ja touhuaa, se kyllä jaksaa. Vuosi sitten Amilta meni jänne etusesta ja piti harkita toisen hevosen ostoa, rotua ei tarvinnut kauaa miettiä.

Sitten tosiaan saapui Roosa. Laitoin nettiin ilmoituksen, että ostetaan LV-tamma, vastauksia tuli noin 100!! Roosan kuvan kun näin, ihastuin siihen heti. Huono puoli oli että Roosa asusti kaukana ja mulla ei ollut aikaa mennä sitä kattomaan, saati lähteä sitä niin kaukaa hakemaan joten melkein jo luovuin toivosta. Sitten myyjät ehdottivat että voisivat sen korvausta vastaan tuoda mulle ,siitä sitten alkoi miettiminen että ostaisinko sian säkissä. No tulin kuitenkin siihen tulokseen, että se ei pelaa joka pelkää ja ilmotin että ostan sen. Sitten saapui talliini kaunis, iso ja massiivinen tammuska. Päivääkään en ole katunut että Roosan ostin, olihan meillä aluksi pikkasen ongelmia, Roosalla ei oltu ratsastettu kuin muutama kuukausi ja maastossa ei juurikaan, se pelkäsi kaikkea ja intoa oli aivan liikaa mutta kyllä se vaan siitä tokeni. Nyt kisaamme matkaratsastusta ja alku on mennyt todella loistavasti, meillä oli onni saada kunnon valmentaja, Minna joka tekee meille treenisuunnitelmat, joten mein ei tartte kuin treenata;) Kahet 15km kisat on nyt takana ja lokakuussa olis tarkotus startata 30km.