Fytoterapia hevosilla

Vuosia sitten, kun hevoset kulkivat vapaina, niiden ruokavalioon kuului runsas määrä kasveja. Niitä syötiin tuoreina osana normaalia laiduntamista. Sairaat hevoset osasivat vaistomaisesti hakea ne kasvit jotka auttoivat vaivoihin tai yleiseen tarpeeseen.

Tämä "lääkitsemistaito" on vähentynyt hevosilla meidän ihmisten kesyttäessä hevoset ja vastuu hevosten terveydestä on siirtynyt meille ihmisille. Onkin melko uutta, että eläinlääkäreillä on suuri merkitys hevosen terveyden hoidossa. Ennen tallirengillä ja sepillä oli joukko hoitoja, melkein kokonaan kasveista koostuvia, joilla hevosia hoidettiin.

Tieto näistä lääkkeistä kulki suusta suuhun, vaikka koulutetuimmat ihmiset saattoivat kysellä neuvoja kansanparantajilta, jotka lääkitsivät ihmisiä. Tämä ei ole täysin turvallista nykyäänkään, koska monet luontaishoitajat käyttävät kasveja, jotka eivät ole vaarallisia ihmisille, mutta ovat vaaraksi hevosen terveydelle ruuansulatuksen, aineenvaihdunnan ja biologisten mekanismien erilaisuuksien takia.

Lääketieteen myötä monet ovatkin jättäneet "vanhanaikaiset" hoitokonstit pois ja toisinaan monella onkin syytä olla kiitollinen nykyaikaisille lääkkeille ja eläinlääkärin taidoille. Kuitenkin ihmisten vaihtoehtoisen lääketieteen vallankumouksen kantapäillä kulkee selvä muutos kohti eläinten lisääntynyttä luonnonmukaista hoitoa, sekä ennaltaehkäisevänä että parantavana hoitona.

Esim. akuutissa haavan hoidossa kasvihoidot eivät välttämättä ole ensisijaisena hoitomuotona paras mahdollinen, mutta kasvit ovat kuitenkin erittäin tehokkaita ylläpitämään terveyttä, korjaamaan pieniä ongelmia ja tukemaan toipumista. Aina pitää muistaa varmistaa itse kasveja noukittaessa, että varmasti tunnistaa kasvin ja että ne noukitaan puhtailta alueilta (ei tien varsilta). Ennen varastointia tulee varmistaa tilan ehdoton kuivuus, jotta varastoinnin aikana ei syntyisi vaarallisia homeitiöitä.

Eri kasveilla on hieman erilaiset säilyvyysajat, riippuen myös säilytystavasta. Keskivertokasvit säilyvät kuivattuna hienosti yli vuoden, mutta esim. mesiangervo ei säily kovinkaan hyvin, joten se tulisikin käyttää ensimmäisen talven aikana. Muistathan myös kysyä maanomistajalta luvan ennen keräämistä.

Muutamia esimerkkejä helposti tunnistettavien kasvien käyttötarkoituksista:

Apila: sisältää luonnon estrogeenia, erinomainen tiineyshäiriöissä. Hyvä lihotuskasvi, yskään, munuaisten vajaatoimintaan.

Kehäkukka: Haavoja parantava vaikutus (antiseptinen), hyvä sienilääke, syöpälääkkeenä usein käytetty kimoilla hevosilla ihosyöpäriskien osalta, sopii myös hyönteisten karkoitukseen.

Ruusunmarja: sis. biotiinia ja c-vitamiinia, hyvä maksapohjaisiin sairauksiin, kuten kaviokuumeeseen.

Nokkonen: hyvin c-vitamiinipitoinen, joten varmistaa raudan imeytymisen jota myös kasvista saa. Virkistävä, puhdistava, iho- ja reumaongelmiin, monikäyttöinen ja ylivoimaisesti ravintorikkain kasvimme.

Fytoterapiassa useat eri kasvit ovatkin samaan käyttötarkoitukseen, mutta niiden vaikutus on hieman erilainen. Kokeilemalla muutamia viikkoja huomaat sopiiko se tarkoitukseensa. Kasveja syötetäänkin aina muutamia viikkoja kerrallaan parhaan tuloksen saamiseksi.

Kasveista käytetään eri osia (varret, lehdet, kukinnot, juuret) eri tarkoituksiin. Niistä tehdään voiteita, hauteita, uutteita, kääreitä, öljyjä, sekä erilaisia pesu-ja huuhteluvesiä.

Kasvit säilötään yleisimmin kuivaamalla, mutta osan voi myös pakastaa tai säilöä erilaisiin liemiin. Tuore kasvi on kuitenkin aina ravintorikkain ja maittavin.

Lopuksi vielä muutamia WANHANAJAN kansanlääkinnässä käytettyjä hoitokonsteja:

Ihmisten omista eritteistä käytettiin mm. verta, virtsaa ja äidinmaitoa. Virtsaa käytettiin desinfioivana aineena, joka nykyihmisestä tuntuukin vastenmieliseltä. Se kuitenkin oli metsätyömiehen ja soturin ainoa ja lähin steriili huuhteluaine. Nykyisenkin tietämyksen mukaan virtsahapot vaikuttavat haavainfektiota estävästi. Ennenvanhaan miehiä käskettiinkin suorasukaisesti "kusemaan hevosen haavaan".

Kotieläinten lantaa käytettiin märkäpaiseiden hautomiseen.

Lampaantalia käytettiin voiteena ihottumiin, hiertymiin ja pihkalaastareiden tekoon. (Tietääkseni lampaantali eli lanoliini kiellettiin jossakin vaiheessa kosmetiikassa ja olen työssäni törmännyt enää Decubal nimiseen voiteeseen jossa lanoliinia on. Decubal nimi tulee decubituksesta joka taasen tarkoittaa makuuhaavaa/painehaavaa.)

Hunajaa käytettiin vilustumistauteihin ja ulkoisesti palohaavoihin ja ihottumiin.

Hämähäkinverkkoja käytettiin verenvuodon tyrehdyttämiseen. Sisäisiä verenvuotoja auttaakseen seittiä laitettiin leivänpäälle tai sokerinpalaan ja syötettiin hevoselle.

Koivunhiiltä käytettiin vatsatauteihin.

Saippuaa käytettiin ulostuslääkkeeksi.

Viinaa käytettiin kipulääkkeenä.

Nina Viitamäki,Vammala

nina.viitamaki@kopteri.net

HEVOSEN HOITOA LUONNON OMASTA PUUTARHASTA

Olen se minäkin elänyt aikaa jolloin luulin, että hevoset elävät kauralla ja heinällä, ovat onnellisia laiduntaessaan pikkuisella "aitaukseksi" kutsutulla laitumella. Tallissa oli suolakivi, se taisikin olla ainoa lisuke ruuassa.

Olin nuori 9-vuotias tyttö silloin ja kuten tyypillistä, vanhempani olivat niitä jotka seisoivat kentän reunalla kun olin tunnilla ratsastamassa. Hevostietoa ei ollut kellään, vain suuri rakkaus lastansa kohtaan ja vanhempani halusivat ostaa minulle hevosen, jota niin paljon taisin ruinata. Niin siinä sitten meni vuosi toisensa perään ja aina oppi tietysti uutta niin omasta maailmasta kuin hevosten maailmasta. Meillä oli hyvin rajalliset laidunmaat, osittain meni siinä äidin kukkamaat ja isoisän istuttamat puut. Ei silloin ymmärretty, että hevonen vaatii onnelliseen elämään PALJON muuta.

Ensimmäisen hevosen kanssahan sanotaan oppineensa eniten, niin taisi minullekin käydä. Hevonen oli entinen SM-tason kouluratsu ja erittäin hyväkuntoinen lukuunottamatta rasittuneita jalkoja. Sinä aikana opin paljon hevosen ravinnosta ym. Monta hevosta ja ponia ehti tarpoa elämäni teillä kunnes tuli aikuisuus ja aika lähteä omille teille. Siinä vierähtikin useampi vuosi ennekuin taas hevoskärpänen puraisi. Nykyää perheeseen kuuluu kaksi tytärtä 15- ja 9-vuotiaat, mies ja koira. Sekä tietysti hevoset.

Meillä on aivan fantastinen mahdollisuus laiduntaa hevosia perinnebiotooppi alueella yhdessä lampaiden kanssa sulassa sovussa.

Talli ei ole meidän oma mutta naapurisovun kunniaksi ja onneksi saimme hienon mahdollisuuden sijoittaa hevosemme sinne. Ympäristö on perinteikäs ja kaunis. Paljon julkisuutta saaneen Tyrvään pyhän Olavin kirkon ympäristössä nämä eläimet hoitavat luontoa.(www.mieliaitta.com tai net.)

Se antoi kipinän automaattisesti siirtyä jo tilalla olevaan luomu-ajatukseen ja me valitsimme myös hevosillemme luonnonmukaisia hoitomuotoja, niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin hoitoon.

On kaunista katseltavaa kun hevonen voi laiduntaa sille tarkoitetussa ympäristössä, suurella alueella joka sisältää kaiken sen tarvitseman tarpeen. Vapaus ja ravinto ovat elämänehto onnellisuuteen. Monihan on jo huomannut kuinka valitettavaa on monien hevosten pienet laidunolosuhteet ja isot tallit. Suuret ja ravintorikkaat laitumet ovatkin harvinaista nykypäivänä, vaikka se olisi hevoselle luontaisin elämäntapa. Vapaaehtoinen liikunta hevosella lisää psyykkistä ja fyysistä yleiskuntoa.

Puutostilojen ilmetessä omistajat ostavat kaupoista erilaisia tuotteita, mitä ehkä hyvällä laitumella laiduntava hevonen saisi itse syötyä. Nykylaitumet kun ovat usein myös viljeltyjä, eikä näin ollen sisällä läheskään kaikkia rikkaita kasveja hevoselle.

Ostin muutamia vuosia sitten hevosen joka oli entinen kilpahevonen, ravuri. Melko "vanhanoloinen" oli kaikin puolin ja ruoka ei oikein maistunut. Lisäksi sillä oli erittäin paha yskä ja anemia. Joku kyllä sanoi, että ostin luuskan mutta sillä oli niin kaunis katse vielä silmien pohjassa etten voinut jättää sitä sinne joten pakkasin se autoon mieheni kanssa ja ajoimme kotiin koko päivän kestävää matkaa. Aloin samantien miettiä luonnon omia keinoja parantaa kutakin ongelmaa. Ja tällä hetkellä hevoseni laiduntaa ja elää onnellista elämää terveenä ja extravireänä. Eipä sitä enää ole tunnistettu samaksi hevoseksi. Sen väri muuttui, lihakset palautuivat, vauhtia tuli lisää, veri- ym. arvot parani ja kaikin puolin se "kasvoi" uudelleen. Kaikista omistamistani hevosista tässä on sitä jotain ja osaksi se johtuu siitä, että se antoi meille mahdollisuuden hoitaa sitä (sehän ei aluksi edes antanut viedä talliin ja se potki ihmisiä enemmän kuin rodeopolle).

Yrttien keruusta on tullut meille elämäntapa ja siinä aiomme pitäytyä. Jo nyt moneen asiaan on tullut helpotusta: varsan ripuliin, syyliin, värien haalistumisiin, yskään, haavoihin, ötökkäongelmiin ym.

Olen löytänyt hyvät rehut hevosille, jotka ovat tosin saksalaisia luomu/bio rehuja. Suolaa en käytä ja näin ollen myös jalkojen turvotus loppui, suolot saa muualta.

Kaikki pesuaineet ovat yrttipohjaisia ja kaikenkaikkiaan me kaikki saamme hyvän mielen tästä koko fytoterapia ajattelumaailmasta.

Mielelläni autan myös muita jotka haluavat kokeilla tai tarvitsevat apua tai neuvoa tämän asian tiimoilta. Olen kylläkin ammatiltani hoitaja ja näin ollen työni on vuorotyötä joten kaiken muun elämän ohella en aina ehdi, mutta mielenkiinto on kova.

Tarkoitus olisikin kehitellä vielä omat kotisivut jolla voisin ylläpitää jotain keskustelupalstaa, mutta vielä olen katsonut parhaakseni keskustella asioita asian omaisten itsensä kanssa, hevosten ja omistajien.

Teille kaikille oikein mukavaa jatkoa!

Nina Viitamäki,Vammala

nina.viitamaki@kopteri.net